Oli kova kiirus, meni tiukoille ajan kanssa ehtiäkseni katsomaan tilaajan luokse referenssirullia tähän hommaan liittyen, ja poljin fillarilla minkä kerkesin pitkin Lauttasaaren siltaa. Fotarina ja ex-tutkijana minulle on kai siunaantuneet tarkat silmät, ja niinpä siinä vauhdin hurmassa silti huomasin jonkun mustan mytyn ihan siinä ajoradan kupeessa. Päätin kääntyä takaisin, ja arvaukseni osui oikeaan: lompakkohan se siinä tien sivussa makasi ihan yksinäään.
Kyllä siinä (silloin vielä potentiaalinen) asiakas oli kummissaan, kun ensimmäiseksi sisään päästyäni kysyin, että onko hän henkilot.eniro.fi -palvelussa liittyneenä tekstarin hinnalla, pitäisi pika pikaa tarkastaa yksi puhelinnumero. Ai miten niin, kysyi hän? Noh, kyllä kai sinäkin haluaisit tietää mahdollisimman hukanneen lompakkosi, ja että se on hyvässä tallessa? 🙂
Tehty ihan ihan ilmatteeksi, pro bono, 06/2010.