Kuulin Yle Radio 1:sestä sattumalta puolelta päivin uutisista, että semmoinen ihme kuin Ravintolapäivä pidetään seuraavana päivänä. Kun kämppiksenä sattuu olemaan (saksalainen, siis keskustelemme aina saksaksi) ammattikokki gourmet -ravintolassa, niin eihän siinä muu auttanut kuin alkaa kääntämään Thomaksen päätä ympäri, suostutella häntä mukaan hommiin. Minä hoidan markkinoinnin, ohjelman ja bisneksen, hän ruokapuolen, puhdas voitto splitataan. Reilun parin tunnin taistelun jälkeen hän lämpeni kuin lämpenekin ajatukselleni, josta kaikkein pahimmat rönsyt oli karsittu keittiöveitsellä, ja pisneksen nimikin oli jo säädetty: KAR S.A.R.L: hors d’oeuvre avéc Steinway.
Sitten Thomas kysyi, että jos meinaat alkomahoolia tarjota, niin mitäs ne koppalakit siitä tykkää? No, eihän siinä muu auttanut, kuin soitella viranomaiset ympäri, ja kysyä että onko tässä järkeä, että viinoja ei saa tarjoilla, mutta äidin pikku kulta saa kyllä kokata asiakkailleen mitä lystää? No, eihän siinä olekaan, sanottiin langan toisessa päässä, ja viinalupien kanssa kestää 2-4 viikkoa, että ihan tässä puhelimessa odottaessa niitä ei saa. Lysti maksaa noin 400 euroa ja vaatii myös koulutukset sun muut. No, mitäs sitten?
Kutsuvieraille saa tehdä, siis tarjota, mitä lystää, sanottiin lopulta. Kutsuvieras on hän, joka löytyy nimilistalta, on siis ennakkoon ilmoittautunut. Kuinka paljon ennakkoon pitää ilmoittautua, ei olekaan oleellista, kunhan vaan on. Kännykkä löytyy nykyisin lähes jokaiselta, joten..
Arvelin aiemman kokemukseni perusteella, että jos oikein hyvin kävisi, voisi 20 saapua, tuskin sitäkään. Sitten säädin plakaatteja ja banneria (jonka halusin kiinnittää Lauttasaaren sillan kaiteeseen, mutta pelkäsin, että ilman purjerenkaita se irtoaa ja putoaa jonkun auton päälle, ja minä saan syytteen kuolemantuottamuksesta, joten maitosin), ja kun tulin takaisin, oli Thomas jo käynyt kaupassa. No jos tuleekin enemmän? – Älä huoli, kyllä riittää kaikille. Hieno homma, sanoin, ilmoitin ravintolapäivien verkkosivuilla, että mukaan mahtuu 100, ja tieto on jo joka paikassa. Ihan tätä varten perustin Facebook -tilin, jonne loin tapahtuman. Ai, Thomas kiihtyi, max 50 minä olen varautunut. Niinpä Thomas sitten kokkasi ja kokkasi, kokkasi ja kokkasi.. vähän jelppasin minkä suinkin ehdin muiden tapahtuman velvotteitteni ohella (graavilohi oli minun aiemmin tekemääni kylläkin ,) ).. ja siinä kolmen aikaan aamuyöstä menin sitten pyytämään, että mitäs jos jatkettaisiin aamusta. ,)
No, montako tuli? No se vakio 20, vai olisko nyt ollut ihan sitäkään.
Thomaksen tekemänä Thomaksen ammattikokkityökaluilla ja Keencut Steeltrakilla, Epson 11880:lla & viritetyllä Seal Image 62+:lla, 05/2012.
