Kun KARlaton valmistaminen alkoi sitten jo sujuakin, niin eihän se siihen voinut jäädä: Bisan tilan minua varta vasten maatiaiskarjan tinkimaitoja oli vielä miltei puolet jäljellä!

Tällä kertaa ei nyt mennyt aivan kaikki niinkuin alunperin olin suunnitellut: tuotokseni tulee olla eko-öky-lähi-luomua. Niin, missäs ne mangot kasvavatkaan (tai noh, mitäs se vanilja onkaan)? Ei taida olla ihan 30 km etäisyydellä Lauttasaaresta, vai mitä?

Perusmassan reseptini alkoi jo pikkuhiljaa muovautua, joten nyt sitten siirryin seuraavaan simppelimpään tuotantoon: purkista suoraan hedelmää (makua) muun tavaran joukkoon. Massasta tuli sitten, kuten olisi jo pitänyt ennalta arvata, varsin no, löysää, siis ohutta. No tottakai siitä tuli, jos ei käytä keltuaista, agaragaria, karrageenia, lesitiiniä tms. eikä oikein edes sitä maizenaakaan. Jännäsin sitten mitä mahtaa syntyä, kun kannoin massat alakerran jääkaappiin päiväksi vanhenemaan.

Massa paksuni jonkin verran, mutta silti oli selvästi erilaista kuin aiemmin. Sitten vaan jäähdytyskoneeseen, ja.. ja.. ja.. VOI ETTÄ! Tästä tuli niin hyvää, että aloin itkeä, ainakin melkein. No ei, kyllä minä vaan itkin. Eikä tästä tullutkaan KARlattoa, vaan KARbeeta. Ai mitä se on? No, se on niinkuin sherbet’ia (kun on maitoa niin ei ole sorbettiä, ei), mutta koska olen sen tehnyt, niin sen onkin sitten KARbeeta á la LASUN UNELMA. 🙂 Vielä olisi yhteen erään maitoa ja kermaa jäljellä..

Tehty omasta päästä ja lainattu vähän muidenkin, Carpigiani Labo 8 12 E:lla, 01/2013.

Tags: Carpigiani Labo 8 12 E, jäätelö, KARbee, KARlatto, Lasun Unelma

This entry was posted on perjantai, 18 tammikuun, 2013 at 18:18 and is filed under Lasun Unelma. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.