Olin juuri tullut kuukauden raililta, ja reissu oli ollut.. sanotaanko vaikka että pirun rankka. Kuulin siinä sitten samantien Yle Radio 1:stä, että ravintolapäivä on juuri alkanut! Mitä ihmettä, eikös sen pitänyt olla jo eilen, olin mukamas jossain vaiheessa reissua netistä katsonut.
Kämppikseni sattui olemaan kotona, mutta tällä kertaa ei hän enää halunnutkaan lähteä urakkaan mukaan, kuten edellisellä. Ei kuulemma pahastunut, jos pitäisi ravintolapäivää itsekseni, ja niinpä laitoin sitten todella tohinaksi. Onni oli, että aikaisempaa poiketen, olin osannut jättää paikat siistiin kuntoon lähtiessäni, joten siivouksia ei juurikaan tarvinnut tehdä.
Kehitin sitten vaatimattomasti, mutta rehellisesti uutta mainostekstiä: ”Olemme saapuneet 2 tuntia sitten 33 päivän Eurooppa-Aasian matkaltamme, joten jännittäviä matkatarinoita & ruokaa/syötävää pakkasesta & ruokakaapista tällä kertaa tarjolla.” Kuinka ollakaan, ensimmäinen vieraani (vanha asiakkaani, Esko Pohjanpalo) oli jo paikalla ennen alkamisaikaa – törmäsin häneen kadulla ripustaessani kylttejä. Sitten samassa puhelin soi, ja polkupyöräseuruetta kiinnosti kovasti kuulla tarinoita, missä Esko taisikin vetää tällä kertaa pidemmän korren, minun hyöriessä keittiössä.
Tällä kertaa anti jäi vai kuuteen asiakkaaseen, mutta ehkä ensi kerralla on parempi onni myötä, kun on oikein isoon mainokseenkin tullut satsattua? 🙂
Tehty omilla puukoilla ja vanhaa kierrättämällä, 08/2012.