Ritva Lassila on ahkera valokuvien teetättäjä. Onkohan asiassa mitään tekoa sillä, että eräs paikallinen bulkkia tehnyt kuvalabbis lopetti taannoin? :-/
Tehty Epson 11880:lla, 11/2011.
Ritva Lassila on ahkera valokuvien teetättäjä. Onkohan asiassa mitään tekoa sillä, että eräs paikallinen bulkkia tehnyt kuvalabbis lopetti taannoin? :-/
Tehty Epson 11880:lla, 11/2011.
Antti Wäreelle on tullut tehty tosi mielenkiintoisia keikkoja. Niin oli tämäkin. Valokuvien skannaus, kuvankäsittely / vedostaminen, laadukkaat pigmenttivedokset ja kehystäminen kohtuu kokoisiin vaihtokehyksiin (50×60 cm2 – 70×100 cm2). Melkoinen työ oli miettiä ja toteuttaa valepaspan koko, jotta työt roikkuisivat nätisti seinällä. Taulut menivät Dalianin seinille.
Voi sitä onnistumisen riemua, kun kerrankin hommat sujuu, ja hyvä palaute asiakkaalta on tuntipalkkaakin tärkeämpää! ,)
Tehty Agfa XY-15:lla, Epson 11880:lla ja Keencut Steeltrakilla, 11/2011.
Tämä oli tosi mielenkiintoinen keikka: hyvin käytettyjen, reilut 100 vuotta vanhojen, keittokirjojen pelastaminen jälkipolville. Ammuin isolla skannerilla täydellä resolla (joka skannasi 3-D:nä materiaaleja – siis kuvasi myös pinnan syvyysvaikutelmaa!), jota sitten pienensin saadakseni hieman ehostetut kuvat mahtumaan DVD:lle, TIF:nä, JPG:nä ja PDF:nä. En taaskaan suostunut tekemään huonoa, vaikka poka tinki hintoja, niin että ei olisi kannattanut, mutta minkäs koira karvoilleen mahtaa?
Asiakas oli presidentin ex-kokki, joka kyllä osasi arvostaa näiden vanhojen reseptien salaisuuksia!:) Vielä kun näkisi nämä joskus uusintalaitoksena – eikös se kokkausbuumi ole paraikaa menossa? ,)
Tehty Agfa XY-15:lla, 11/2011.
Ritva Lassilalle on tullut tehtyä yhtä jos toistakin. Tällä kertaa hän halusi minun tekevän 1-puoleisia, yksinkertaisen näyttäviä joulukortteja.
Oudoksuin ensinnä hieman kuvan valintaa, mutta en lopussa. Hienohan tuo on kuin mikä, eikö vain? 🙂
Tehty Phaser 8200DX:lla ja EBA 1043:lla, 11/2011.
Hmmm.. 2004 tuli kuvattua ahkerasti Ranskassa, Japanissa ja paljon muuallakin. Värinegaankin sorruin, vaikka mustavalkonega ja dia ovat aina olleet ehdottamat suosikkini. Hinta – mitä on saanut vanhentuneena – on monasti ollut ratkaisevana seikka, mitä on pakastimestani löytynyt (ja siis siellä on vieläkin).
Tetenalin C-41 kitti, josta olin jo maistiaiset vetänytkin, kelpasi vieläkin, ja ihan hyvin se toimi alussa… kunnes päätin pihistellä yli mittojeni, ja kierrätin soppaa liiankin kanssa, yritin saada kaikki filkat samalla satsilla tehtyä – en halunnut ostaa enää uutta kittiä. Vanhoja kuvauksia, mitä minä näillä.. ne ajatukset silloin.. eivät ehkä enää 7 vuoden jälkeen olekaan niin uusia?
Jäivät negat sitten kovin platkuiksi, niin että skannauksen jälkeenkään ei niitä sävyjä sieltä edes Photoshopilla kaiva, jos ei niitä kerta kaikkiaan ole! En muuten sitten saanut edes kaikkia värinegojani kehitettyä. Siis en nyt kaikkia filkkojani mokannut, vain ne jotka jäivät satsista viimeisiksi, liian kulutetuilla kehitteillä (ja blixeillä) ajetuiksi. Laatikon kyljessä luvataan 80 rullaa hitailla valoituksilla.. hmm. paljonko minä yritin tuosta repiä? 🙁
No, ostin sitten toisen kitin (vanhan, mutta avaamattoman, ok sen pitäisi olla) vuoden myöhemmin, Ebaysta Saksasta n. puoleen hintaan uusiin vastaaviin verrattuina. ,)
Tehty Jobo ATL-2500:lla, Fuji C-550 Lanovialla ja Agfa XY-15:lla, 10/2011 – 01/2012.
Huhuh, tämä oli tosi rankka keikka. Valokuvaaja Peter Forsgårdille olin ehtinyt tehdä samanlaisia töitä aiemminkin, ja hän ehti jo tuolloin lupailla, että lisääkin voisi tulla – jos vain rahoitus järjestyisi. Homma meni nyt siis samalla kuviolla, sileä lumppupaperi, ei paspaa vaan pelkkä vitriinilista ja mattalasi Wernerin mustiin kehyksiin. Työt, siis nämä muotokuvat Uuden vaurauden vaikuttajat menisivät taas esille AaltoES:n päämajaan Otaniemeen. Näyttää siltä, että tälläiseen hienosteluun ei ehkä olekaan alkuhuuman jälkeen tulossa sellaisia varoja, mitä kuviteltiin: jopa (40 -) 50 taideteoksen tekemistä Peter uskalsi hankkeen alussa haaveilla.
Ai, mikä tässä keikassa oli niin vaikeaa, kysyt? No arvaapa millainen on sileä lumppupaperi? Siihen kun koskee, jää siihen jälki, jota ei saa pois, ikinä. Edellisessä keikassa meni puolet makkeliksi, nyt taisi mennä vain yksi, vai menikö edes sitäkään. Tietysti tälläkin kerralla prikkasin kuluneen taustapaperin jälkiä ja kennon pölyhiukkasia pois, en nyt sellaisia ilennyt näin kalliille kamalle ajaa, Peterin hyväksymänä toki.
Tehty Epson 11880:lla & viritetyllä Seal Image 62+:lla, 11/2011.